(Eilen kuunneltiin niitä taas neuvolassa dopplerilla)
Uusimmat ja todennäköisesti vikat kuvat ennen syntymää Pikkupeikosta ovat tässä. Niissä mentiin raskausviikolla 20, eli rv 19+5. Pituutta ei enää mitata tässä vaiheessa, mutta pään leveys korvasta korvaan oli n.5,5cm, alakuvan vasemmassa laidassa ilmeisesti senttimetrien merkit.
Yläkuvissa kasvot - sekä jalkapohja ja napanuora. Kasvokuvasta voi siis selvästi nähdä otsaa, terävän pikku töpselikärsän sekä pusuhuulet muhkeine amorinkaarineen ja leuan kärjen - Isäänsä tulee siltä näyttäisi ;) {3
Kaverini muuten mainitsi, että lapseni on julkkis jo ennen syntymäänsä, kun jo nyt on kuvia netissä :D
Niinkuin peikkojen kuuluukin, havahtuu tämäkin otus kuntoilemaan erityisesti öisin. Pidän siitä, miten vahvalta pikku otus tuntuu. Potkut eivät satu, mutta tuntuvat välillä aika ilkeiltä silti. Ja kuinka pieni otukseni vielä onkaan! Vähän pelottaa minkälaisen voiman se vielä iskuihinsa saa, kun kasvaa kunnon kokoon... Pituutta on kaikenkaikkiaan jo n. 30 cm - aika hurjasti! Mutta painoa vasta vaivaiset puoli kiloa.
Välillä se on uinaillut aika rauhallisena 4-5 päivääkin putkeen, mutta sitten seuraa vilkkaampi jakso. Nyt tosin liikehdintä tuntuu varsin säännölliseltä. Joskus tuntuu, että se vain kääntäisi kylkeä ja muljahdus, joskus tuntuu kummallista pikku "ropellusta", joskus nopeita teräviä iskuja, välillä tuntuu että se ponkaisee koko kehonsa voimalla niin että vatsa vaan pomppaa. Tuntuu myös ettei se pidä siitä, jos istun liian lysyssä tietokoneen ääressä - silloin liikehdintä saattaa tuntua jopa protestoivalta (sillä on ehkä silloin ahtaampaa). Ei sen puoleen - hyvän ryhdin pitämällä on kaikkein mukavinta useimmiten ollakin. Sikiöt saattavat mieltyä tiettyihin asentoihin ja paikkoihin kohdussa - oma otukseni tykkää ilmeisesti eniten olla siten, että potkut ja liikkeet tuntuvat eritoten vasemmalla.
Olen varsin tottunut pikkuotuksen jatkuvaan touhuamiseen, etten varsinkaan itse liikkeessä ollessani oikeastaan edes rekisteröi möyrintää vatsassani. Vain isommat potkut havahduttavat ja kun on itse ihan rauhassa makuulla tms. niin kiinnittää asiaan enemmän huomiota.
Pikku tyyppi on aktiivinen ja vahva.
Tunnen itseni sekä hirmu ylpeäksi sekä juuri siitä syystä vähän pöljäksi, kun neuvolahoitaja kehuu peikkoni sydämenlyönnit ja liikkeet oikein hyviksi.
Mielenkiintoinen seikka siinä, että nyt mennään tosiaan raskausviikolla 23, on se että vaikka edelleen aivan ääritapauksissa näillä viikoilla laillinen abortti on mahdollinen tehdä, niin ennenaikaisesti nyt syntyessään minun pikku tyyppini saisi hoitoa - ennen viikkoa 22 syntyviä sikiöitä ei edes yritetä auttaa, vaikka ne syntyisivätkin elävänä. Toki syntymä olisi nyt niin aikainen, että ennuste olisi varsin huono. Mikäli vauva selviäisi hengissä, se saattaisi viettää jopa pari ensimmäistä elinvuottaan sairaalassa ja jäädä silti pysyvästi vammaiseksi.
Nyt kehitys on kuitenkin huimaa ja jo kuukauden päästä ennuste on huomattavan hyvä!
Vaivoista (jee!): Oikealla puolella selkää jokin iso lihas/lihasryhmä tuntuu tuon tuostakin kramppiselta ja kipuilevalta - jotakuinkin kaikki asennot tuntuvat olevan sille myrkkyä. Vanha ristiselän vamma kiusaa samoin. Selkä ei kestä paljoakaan rasitusta ilman, että tulee varsin kivuliaita ja hankalia iskiaskipuja. Pahimmillaan jalkani ei tottele, enkä pysy tolpillani ilman tukea. Muuttohässäkässä tämä on ollut varsin ilmeistä - painavien tavaroiden kantaminen ei oikein ole hyvä idea. Selkäni olen siis pilannut ravintola-alan töissä jo aiemmin. Pitkään jaloillaan olo varsinkin fyysinen ponnistelun kera saa jalkani turpoamaan tukeiksi joiden kärjissä turpeat nakit.
Verenpaineeni on edelleen poikkeuksellisen matala (yleensä se menee korkeaksi raskaanaolevilla), mutta kuten olen todennut, siitä ei olla huolissaan. Hemoglobiinini todettiin kerrassaan surkeaksi ja se sitten ehkä osaltaan selittäneekin suuren unentarpeeni ja sen miten helposti väsyn fyysisestä rasituksesta - jalat menee pienessäkin ylämäessä heti hapoille. Rautatabletteja napaan siis.
Muutenkin nyt pitää näemmä alkaa tottua siihen, etten pysty enää kävelemään yhtä nopeasti kuin ennen. Huomaan myös hiukan vaappuvani kuin ankka <:D
Jossain taas maalailtiin ruusunpunaisia kuvia raskausajasta. Keskiraskautta hehkutettiin sillä, että alkuraskauden vaivojen jälkeen tulee seesteinen keskiraskaus. Mietin tuossa pari viikkoa sitten, että *Paskat* ilmeisesti minä siirryin suoraan alkuraskauden vaivoista loppuraskauden vaivoihin... :P Tai jos tämä on seesteistä ja mukavaa, niin mitä vielä on tulossa... No, olen kyllä nyt yrittänytkin suhtautua positiivisesti siihen, että mikä kaikki vielä onnistuu - vaikkakin sitten pienellä epämukavuudella.
Loppujen lopuksi nyt on ihan ok olla. Lähinnä olen vähän kömpelö - ja selkä nyt on rikki, mutta sepä on ollut jo ennestään - mutta ei tässä muuten mitään suurempaa valittamista oikeasti ole. Uniongelmatkin onneksi väistyivät. Ehkä tälläiseen koko ajan vähän hankalaan oloon vain tottuukin.
Säännöllisen liikunnan olen laiminlyönyt nyt täysin pari kuukautta. Toivottavasti saan aloitettua sen uudelleen.
Tässä vaiheessa alkaa kyllä viimeistään hiipiä pelko persiiseen... Maha kasvaa, sitä ei voi olla enää huomaamatta. Pian elämä mullistuu täysin. Ensikertaa tajuan toivoa, että tämä loppuodotus ei rientäisikään niin nopeasti - nyt kun vielä voi elää tätä elämäänsä, ilman vaativaa pikkuihmistä. 16 viikkoa vielä (tai tod.näk. n.14-18) - ja paljon tekemistä ennen sitä ...ja toivottavasti omasta ajasta nauttimista. Toivottavasti loppuraskaudesta ei tule kovin vaikeaa, ja toivottavasti synnytyskin sujuu niin hyvin kuin mahdollista on...
Maha on nätin pyöryläinen - kuin olisin jalkapallon niellyt. Pidän siitä ja Apina pitää siitä, suukottaa sitä hellästi ja katsoo ja silittää - kuin pikkuista joka möyrii pinnan alla.
On maha melko isokin jo... Mutta pitääpä lyhyellä ihmisellä sen vatsan johonkin suuntaan kasvaa. Törmäilen mahallani mm. huonekaluihin ja ihmisiin tuon tuostakin tai avaan oven sitä päin <:D Vielä ei ole tullut raskausarpia - kai (paitsi pakaraani ehkä kolme aivan pikkuista). Kunpa ei tulisikaan...
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti