"Olet tänään 19 viikkoa raskaana. 21 viikkoa ja 0 päivää jäljellä laskettuun aikaan."
Viikko vielä ja ollaan puolessa välissä - VASTA! Ja ollaan sentään oltu tietoisia koko jutusta vasta raskausviikosta 6 lähtien! Eli varsinaista "odottamista" on ollut vasta 12 viikkoa ...ja 19-23 jäljellä - huoh...
Nyt kun "alkuraskauden" vaivat ovat hellittäneet, piti olla vuorossa keskiraskauden auvo. Juu ei - taisin vain siirtyä suoraan loppuraskauden vaivoihin ...Tai toisaalta, pelottaa valittaa jo nyt vaivoistaan, kun miettii että millaista tämä sitten on 4-5 kuukauden päästä! Kääk! XP
Eli maha on tiellä, olen kömpelö, rasitun helposti, pakko levätä usein, jalkoja on alkanut turvottaa, närästyskin taitaa jo koputella ovella, selkä on osoittanut huonoja merkkejä jo pitkään ja iskiasvaiva on välillä varsin sietämätön eikä kestä juuri lainkaan yhtään raskaampaa touhuamista. Iskiaskipua seuraa siis oikean jalan meneminen hyödyttömäksi spagetiksi, joka ei kanna tai tottele lainkaan.
Stressi vie yöunet, ja se heikentää oloa huomattavasti.
Allergiaoireiden vain pahentuessa päätin siirtyä syömään allergialääkkeitä. Totesin että allergiaoireet tekevät niin paljon hallaa terveydelleni ja ololleni, että siitä on jo taatusti natiaisellekin haittaa. Olen kuullut, että todella monella on allergiat hävinneet raskaanaollessa - no en kuulu niihin onnekkaisiin.
Tissit on todellakin alkaneet harjoittelemaan ruoka-automaateiksi muuttumistaan. Tämä on hieman ällöttävää sen lisäksi että yllättävää! ...Luulin tämänkin vaiheen tulevan vasta loppuraskaudesta. Aika minimaalisesta toiminnasta kyllä vielä kyse.
Rv 20, puolessa välissä - ja Pikkupeikko on jo pituudeltaan kolmanneksen tai lähes puolet odotettavissa olevasta syntymäpituudestaan. Painoa sillä silti on vasta noin 1/15 oletettavasta syntymäpainostaan! Sikiöllä ei tässä vaiheessa ole juurikaan "vauvarasvaa" ihonsa alla. Nämä ovat keskimääräisiä sikiön mittoja siis - tarkempia tietoja on luvassa ensi keskiviikkona! Silloin vuorossa virallinen kakkos-ultra (meille kolmas).
Sananen Helsingin terveydenhuollon nykytilasta. En mm. ole paikalliseen terveyskeskukseeni päässyt puhelimitse läpi noin vuoteen. Onneksi asun lähellä ja pystyn käymään, mutta entäs vaikkapa vanhukset?
Siitä jo olenkin maininnut aiemmassa postauksessa, että meidän piti mennä ensimmäiseen ultraan yksityiselle kalliilla hinnalla, koska kunnallisella puolella aika ensimmäiseen ultraan annettiin niin, että olisin saattanut olla jo jopa viikolla 21, joka mm. on yli laillisen aborttirajan ja yli ajan jolloin tietyt sikiötutkimukset pitää tehdä tai edes pystyy enää tekemään.
Nyt sitten nämä neuvolakäynnit... Ohjeistuksen mukaan (käsittääkseni) neuvolakäyntejä tulisi olla noin kuukauden välein alkuraskaudesta, rv 28 jälkeen 2 viikon välein ja ihan lopuksi viikon välein. Olen tähän mennessä käynyt neuvolassa 2 kertaa ja nämä kaksi ensimmäistä näistä aivan peräkkäisinä päivinä, kun eka käynti jaettiin kahteen käyntikertaan ajanpuutteen yms. vuoksi. Eli käytännössä - 1 - neuvolakäynti puoliväliin raskautta mennessä :/ Edellinen käyntini oli kai 8.3. ja seuraava on vasta 14.6. - tasan puolivälissä raskauttani. Onneksi en ole kaikenlaista kiusallista pikkuvaivaa pahemmasta (uskoakseni) kärsinyt - uskon ettei painonnousun, hemoglobiinin ja verenpaineen osalta ainakaan ole suurempaa hätää - onneksi. Mutta eihän tämä saisi onnenkauppaa olla. Kolmannen neuvolakäyntini pitäisikin sitten sijoittua heinäkuun puoliväliin - mitä vetoa, että kesälomien takia käynti siirtyy reippaasti elokuulle? Ja tässä vaiheessa neuvolakäyntejä pitäisi olla 2 viikon välein - ei kahden kuukauden välein. Ilmeisesti kyse on säästötoimenpiteistä, mutta luultavasti kohdallani on sattunut myös "hupsis". Arvelen, että tältä ajalta nykyään vähennetään yksi neuvolakäynti ja minun kohdallani on "hups" unohtunut välistä toinenkin. Joku sanoi, että ensimmäiseen raskauskolmannekseen kuuluisi lääkärikäyntikin... No enpäs ole lääkäriäkään nähnyt :/ Eräässä varsin virallisessa lähteessä mainittiin useita tutkimuksia, joita minulle EI ole tehty, jotka pitäisi tehdä ensimmäisten neuvolakäyntien aikana... Jokohan sittenkin pitäisi huolestua?
Tämän kakkos-ultran suhteen kävi helsingin terveyspalveluilta toinen "hups" - minulle oli unohdettu antaa aika siihen. Onneksi tajusin kysellä ajan perään ajoissa ja sain itse varattua ajan.
Sanotaan näin - että sitten minulta palaa käämi, jos neuvolakäyntejä vähennetään lisää lomien tmv. takia ja/tai esim. synnytysvalmennuksen, paperisotien tai fysioterapian suhteen tulee ongelmia välistä jääneiden käyntien takia (esim. että aikoja ei saa varattua tms.)
No mutta. ISO UUTINEN ;)
Pikkupeikko melskaa ja rettelöi vatsani sisällä - niin että tuntuu. Aivan kuin se olisi tajunnut Dopplerin paljastaneen sen olemassaolon ja se olisi samantien lakannut "piilottelemasta" minulta. Seuraavana päivänä siitä, kun sain kuulla tuon kirmaavan sydämen äänen, ei Peikkolapsemme ollut hetkeäkään paikoillaan. Se liikkui, pyöri ja melskasi koko päivän yöhön asti.
Sittemmin se on ollut rauhallisempi, enkä itsekään ole enää "tunnustellut" sen liikkeitä niin tarkkaan. Ehkä vatsani oli muutenkin pinkeänä, niin tunsin liikkeet helpommin senkin takia. Pikku muljahteluja ja tuupintaa on kyllä tuon tuostakin - nyt ajatellen ne tuntuvat eniten vasemmalla. Hulluinta on se, että olin juuri selittänyt asiasta innostuneelle kämppis-ystävälleni, ettei liikkeitä voi tuntea ulkoapäin vielä pitkään aikaan - kun tunsin hillittömän potkun (tai pään poukaisun) sisuksissani ja vatsani päällä ollutta kättä vasten!! Näemmä veljeni kolmen ensimmäisen lapsen äiti on oikeassa... siitäkin tulee jalkapalloilija.
Ne keitä kiinnostaa tietää miltä tuntuu, kun jokin/joku liikkuu omissa sisuksissa
...Se tuntuu juuri siltä - siltä, että jokin mönkii sisälläni. Usein se tuntuu muljahtelulta. Se on jännää, vähän ällöä ja {3 ...Siellä se on! Levoton pikku tyyppi!
Apina sanoo - korva vatsaani vasten - että kuulostaa kuin jokin liikkuisi veden alla. Suloista miten paljon vatsani saa Apinalta huomiota.
Alan pikkuhiljaa käsittämään enemmän ja enemmän, että en vain ole raskaana, vaan myös saamassa lapsen. Pikkuhiljaa olen alkanut kyetä visualisoimaan tulevaisuuden lapsen kanssa - välähdyksittäin. Tänään on mennyt monta hetkeä niin, että tajuan asian. Hui...
Yhä useammin viittaan puheessani tulevaan lapseen, mutta tuo sana tarttuu edelleen kurkkuun lähes jumiin. Huh - no pikkuhiljaa. Onhan tässä vielä viisi pitkää, piiiitkää kuukautta.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti