31. maaliskuuta 2010

Raivokas täti syö kaikilta pään (Rv 9+5)


Nonni! Tulihan ne mielialaheilahtelutkin sitten. Haistattelin tänään paskat tuntemattomalle ihmiselle netissä, koska hänen mielipiteensä olivat äärimmäisen typeriä. Raskaus siis aiheuttaa Net Ragea. Vaikka olipa nuo oireet jo uumoiltavissa, mutta nyt ei ole epäilystäkään - pinna on kireällä, mutta toistaiseksi esim. kämppikset ovat kokolailla säästyneet tältä. Muutama viikko tosiaan meni jotenkin alakuloisissa ja epävarmassa olotilassa - nyt mieliala on ihan pop, vaikka ärsyynnyn kovin helposti.

Aikaisempiin postauksiin lisäyksinä seuraavaa:
Mitä ruokavalioon tulee, niin on kerrassaan mainiota sinänsä, että itselläni pahoinvointi ja mielihalut ohjaa aika paljon juuri terveelliseen ruokavalioon - kasvikset, hedelmät ja marjat on aivan herkkunamia. Marjoja tosin saa tietenkin nyt huonosti ja esim. ulkomaista pakastevattua saisin syödä vain hillona. Uusin intohimo on piimä! Ihanaa kun Pirkalta löytyy luomupiimää! En o popsinu muutamaan päivään kalsiumia, kun litra piimää päivässä riittänee ;D
Lisäksi pahoinvointi ajaa terveelliseen ulkoiluun <;D
Omituista on se, että kun normaaliruokavalioonikin on jo pidempään kuulunut esim. arominvahventeiden välttely, ja olen yleensä aika varovainen ruokien pilaantumisen suhteen; niin nyt oonkin jotenkin heittäytynyt vähän hälläväliä linjalle. Outoa. Viime viikolla oli useana päivänä ruokalistalla vähän epäilyttävää lihamureketta 1,5v. vanhalla natriumglutamaattikastikkeella (=kanttarellikastike) ja 3kk vanhalla muusilla (kuivaeineksistä menny parasta ennen päivät siis).

Vanhempieni reaktioista uutisiin:
Kuvittelin, että he olisivat vähän että "jaa.. lisää lastenlapsia..." Mutta kuulemma eritoten - yleensä ihan kaikkeen kylmän rauhallisesti suhtautuvaa - isääni oli jotakuinkin pitänyt pidätellä samantien syöksymästä vauvantarvikeliikkeisiin.
Olin laittanut sähköpostilla parillekymmenelle ihmiselle tuon ensimmäisen ultrakuvan yöllä, ja siten siis kertonut että "tällästä pukkais". Vanhemmillani ei ole nettiä, joten herättyäni ilmoitin asiasta tekstarilla lakoniseen tyyliin jotakuinkin näin "Onkohan Helenalla tai Nikellä tulostinta? Ne vois ehkä printata teille yhden kuvan. Niken (veljeni) ipanat ois sitten saamassa serkun." Vastaus oli "Helena on jo matkalla." Eli kummitätini oli samantien aamulla soittanut äidilleni, printannut kuvan ja lähtenyt ajamaan autolla n.50-100km matkaa vanhemmilleni :D

Pahoinvointi katosi pariksi päiväksi vain tullakseen kokopäiväisenä versiona takaisin. Vatsa- ja selkäsäryt väsyttää ja saa mut äkäiseksi. Vaikka oireet sinänsä ovat melko lieviä, alkaa tuntua tosi raskaalta, kun yhtenäkään päivänä ei ole terve ja hyvä olo. Eilen ei ollut hirveän huono olo, eikä vatsaa särkenyt - mutta sen sijaan päätä aika urakalla. Koska säryt on jokapäiväisiä, en halua syödä särkylääkkeitä.
No, tänään on ollut hyvä ja kaivattu välipäivä näistä.

Miks meidän lapsella on räpylät? (ks. kuva)
Ostin huuto.net:stä ensisängyn/kehdon mallia riippumatto! Täytyy vielä tarkastaa voiko toukka varmasti nukkua myös yöunensa alkuun tuossa. Luulisin toimivan mainiosti siihen asti kunnes oppii kääntyilemään yms. itsekseen ja otuksen pitää saada enempi liikkumavaraa uneksintaansa. Uskon, että tuollainen ratkaisu saattaa hyvinkin olla luonnollisempi ja terveellisempi pikkuvauvalle - saapi siellä tuhista sykkyrällä turvallisessa pesässä. Tuotetta mainostettiin mm. sillä että vatsavaivoja tulisi vähemmän, selkä on paremmassa asennossa kuin ihan lankkusuoralla alustalla ja että hengityksen mukaan kevyesti keinuvassa pedissä uni maittaa paremmin.
Kapine vaikuttaa tarpeeksi tukevalta ainakin alkuun, mutta on helposti siirreltävissä ja sen voi myös ottaa tarpeentullen reissuun näppärästi - menee kasaan ja on kevyt.
Vähän tässä ehkä ollaan etuajassa, mutta tarjous oli aika hyvä ja tuommoisia ei varmaan niin kovin usein liiku myynnissä käytettynä.

Harkitsen vakavahkosti ompelukoneen ostoa ja sitä, että alkaisin ommella itse vauvanvaatteita. Ehkä myös myyntiin, jos hommasta tulee jotain... Innoitus syntyi, kun löysin nettikaupan, mistä saa aivan mahtavia 70-luvun retrolastenvaatekankaita!

* * *

27. maaliskuuta 2010

Yhteenvetoa (Rv 9+1, tänään)


Eilen saavutimme raskausviikon 10. Ilmeisesti tyyppi näyttää nyt suunnilleen tältä. Vaikka oikeasti esim. kunnollinen iho kehittyy kai vasta n. viikon päästä. Näitä kuvia selkeästi hieman "siistitään".
Otus kulkee vielä nimellä alkio, mutta käy jo mainiosti otuksesta. Se on selkeästi jonkinlaisen ihmismäisen olennon (kuten peikon) näköinen, siinä missä ensimmäisen ultran aikoihin sitä ei olisi erottanut esim. sian tai edes liskon alkiosta! Pituutta sillä lienee n. 2,3 cm - pieni, muttei enää ihan olematon sentään! Opaskirjasen mukaan sillä on tällä hetkellä kahdet munuaiset! Toisesta parista kehittyy tämän viikon aikana joko kivekset tai munasarjat. Jännä se.

Tunnen itseni hylkeeksi. Toisaalta hylkeet ovat aika hauskannäköisiä. Raskauden ei pitäisi vielä edes näkyä, mutta olen jo lihonut ennätysmittoihini ja näytän siltä, että voisin olla yhtä hyvin jo puolessa välissä raskautta. Osa lienee myös turvotusta? Apina onneksi tykkää yhtälailla mun pulleasta mahastani, vaikka itse vaikeilen asian suhteen. Sikäli kehno ajoitus raskaaksitulolle, että olin juuri lihonut isoimmilleni ikinä ja vasta aloittanut kunto- ja laihdutuskuurin. No, eipä auta muuta kuin yrittää pitää mussuttaminen kohtuudessa. Laihduttaa ei sovi, mutta koitan joka tapauksessa kohottaa ja ylläpitää kuntoani ja vahvistaa itseäni. Liikunta tuntuu hyvältä.

Kahdeksannella viikolla alkoivat pahoinvoinnit, mutta en ole oksennellut. Nyt pahoinvointi ehkä alkaa jo helpottamaankin?
Himoitsen hedelmiä, myös esim. paprika ja tomaatti on *nam*, kala ällöttää, peruna miellyttää, leipä ei. Huonovointisuuteen auttaa lepuuttaminen ja verensokerin pitäminen tasaisena. Aamulla ekana tuoremehua ja joku hedelmä naamariin. Pyrin syömään kalkkitabletteja päivittäin ja sekalaisesti muita monivitamiini- ja kalaöljyvalmisteita.
Koko ajan pissattaa, myös öisin pitää käydä muutaman kerran vessassa.
Menkkakipuja muistuttavia vatsakipuja on aika paljon ja rinnat on varsinkin aamuisin uskomattoman pinkeät ja kipeät.
Väsyttää melko paljon.
Nyt on ehkä myös havaittavissa joitain mielialavaikutuksia - voivat yhtähyvin johtua hormoneista kuin käsillä olevan elämänmuutoksen todellisuudesta. Huolin ja murehdin enemmän kuin aiemmin. Elämäntilanteen epävarmuus ahdistaa. Kyseenalaistan tunteitani. Pelkään - luultavasti turhaan.

* * *

Rv 7+3, 15.3.2010


Säntäsimme kunnon hysteeristen vanhempien lailla ekaan ultraan yksityiselle, koska sain ajan julkisella puolella vasta 12.4. Oli hyvää syytä epäillä, että raskaus olisi silloin ollut jo viikolla 21 - kun ensimmäinen ultra tulisi olla n. viikolla 10-12. Tällöin myös esim. varsinainen aborttiraja olisi jo ylitetty.
No, s'oli sitten vasta rv 8 :) Olin pettynyt, koska A. odottaminen on tuskastuttavaa, B. mitä pidemmällä raskaus, sen varmempaa on ettei se mene kesken, C. toivoin parin liikakilon syyn olevan tässä <:D Toisaalta nyt ei ole menettänyt alun kehitysvaiheiden seurantaa.
Topakan lääkäritädin monitorissa näkyi pieni keilamainen hahmo, jonka koosta n. puolet oli sykkivää sydäntä. Ihan totta, että sen jälkeen otus realisoitui todellisemmaksi. Oli helpotus saada tietää; että "siellä on jotain elävää", se on siellä missä pitääkin (eikä esim. munanjohtimessa), kuinka monta niitä on ja kuinka pitkällä raskaus on. Moni huoli nousi harteilta, ja uskoni tuon määrätietoisen pienen sydämenalun sykkeeseen on horjumaton.

* * *

Onnenkantamoinen (Rv 5+6, 4.3.2010)


Nukun yön yli harkitakseni asioita.
Aamulla herään onnellisena ja ylpeänä. Painelen samantien terveysasemalle vatsa pönöllään.

Minun terveyshistoriallani on melkoinen ihme, että onnistun tulemaan vahingossa raskaaksi. Raskausaikakin tulee silti olemaan tavallista riskialttiimpaa.

Olen joitain viikkoja aiemmin nähnyt hyvin lyhyen ja merkityksellisen unen. Unessa pellavapäinen pikkutyttö katsoo minua silmiin hieman vakavana. Mietin unessa, mitä erikoista tuon tytön kasvoissa on; ja tajuan, että niissä yhdistyvät minun ja Apinani piirteet. Tytön tukka on vitivalkoinen kuten mekkonsakin, hän on ehkä 3-vuotias. Rinnettä ylös poispäin minusta juoksee myös kaksi vanhempaa poikaa - hekin pellavapäisiä ja pukeutuneita hohtavan valkoisiin vaatteisiin. Mutten näe heidän kasvojaan.

Näihin aikoihin äitini sen sijaan näkee unta, jonka "pelkää" enteilevän veljelleni jo viidettä lasta.

* * *

2 viivaa (rv 5+5, 3.3.2010)


Olemme oppineet aamiaispöydässä koreankielen ääntämystä ja faktoja Pohjois-Korean politiikasta, sekä pohtineet missä kuukautiseni taas viipyvät. Yleensä varsin säännöllinen kuukautiskiertoni on viime aikoina heitellyt. Vitsailemme edelliskuukaudenkin kuukautisten odottelusta ja raskausepäilyistä.

Teen testin, joka näyttää samantien vahvaa positiivista.

Kerron kaikille kolmelle kämppikselleni vuorollaan ja panikoin Apinalle kertomista. Olen varma ettei se tule ilahtumaan... Näytän testin ja selvennän sen olevan positiivinen. Apina ei saa sanaa suustaan 5 minuuttiin, mutta sen naama loistaa korvasta korvaan ulottuvaa hymyä - ja se pussaa ja halaa. Minä olen tolaltani ja itken, mutta apinan reaktio on minulle {3

* * *