Maailman napa. Rv 11+2

Toissapäivänä yritin venytellä pakaralihaksiani vesijuoksun jäljiltä. Ei onnistunut - "jokin" otti vatsassa vastaan :) :) Tunne oli tuttu, mutta tällä kertaa tuntemus aiheutti pelkkää iloa. En tiedä onko vain kuvitelmaani, vai onko vatsalihaksilla itseni makuulta ylös kampeaminen myös jotenkin "epämiellyttävää"...

Niin. Tällä kertaa en kanna vatsassani surua aiheuttavaa vierasta - kasvainta. Varsin outoa sinänsä, miten minulla tietyllä tavalla on "kokemusta" "raskaanaolemisesta"... ja jopa häkellyttävää linkit näiden kahden niin päinvastaisen asian välillä. Hetki vielä menee ennenkuin Pikkupeikko kasvaa suuremmaksi kuin "edeltäjänsä" Tommi-tuumori.

En koskaan ole ollut niitä naisia, joka juurikaan joutuisi kärsimään tissien tuijottelusta - siis siitä että tyyliin joku puhuu tisseille sen sijaan että katsoisi vaikkapa silmiin. Lähestyn nyt aikaa jolloin mahani alkanee kiinnittämään ihmisten katseet kaiken muun ohi. Siitä ensimakua on odotettavissa tänään. Ohjelmassa on sukuloimista. Veikkaan kiinnostuksen vatsaani kohtaan olevan suuri. Hah! Myös vatsani on suurehko - täytyypä sitten varmaan muutaman kerran hokea, ettei siinä vielä juurikaan näy raskaus :P

Saa nähdä rupeaako ihmiset tosiaan sitten myös kutsumatta "käymään käsiksi" eli lääppimään vatsaani, ja kuinka paljon se mua häiritsee, jos häiritsee.

Muita asioita joihin pitää pian tottua:

Vaikuttaa siltä, että pitää ehkä alkaa käyttää rintaliivejä. Äh! :P

Normaalisti en käytä tai sitten henkkamaukan "teinirintsikoita", jotka on vain semmoisia trikoisia ja kevyitä - niistä ei enää ole vastusta tisseilleni... Käydessäni läpi liivivarastoani löysin yhdet sopivahkot, mutta niistäkin tursuan pian yli. Lisäksi inhoan kaaritukia - ja toppauksia :P Luulenpa etten enää ole A-kuppikokoa. Toivottavasti jostain löytyy mukavia liivejä, jotka jopa kenties kasvaisivat tässä mukanani.

(Seuraa vaahtoamista:) Yleensäkin minun on huomattavan vaikea ollut löytää sopivia rintaliivejä. Standardimitoitukset on superperseestä. Niiden mukaan jokainen tissi on täsmälleen samanmuotoinen - ainoastaan eri kokoinen. Pieni rinta on tämän logiikan mukaan huomattavasti puikulaisempi kuin mitä omani ovat. Toisilla rinnat taas ovat huomattavasti standardia puikulaisemmat! Lisäksi kupin muotoon vaikuttaa liivien ympärysmitta - mun kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että kuppi ja kuppien keskenäinen etäisyys on usein sopiva koossa A80, mutta ympärysmittani on 75cm... Blaah.

Ja:

Rahaa pitäisi auttamatta alkaa upottaa myös uusiin vaatteisiin... Paha kyllä onnistuin tosiaan juuri raskauden alkuun mennessä lihomaan ennätysmittoihini, joten vaatevarannossani on vatsankasvu- ja raskauslihomisvaraa n. ei yhtään. Ja muutenkin pitää hankkia ehkä jonkunverran aivan erityisiä raskausvaatteita, jotka on mahan kannalta järkevästi muotoiltuja. Kahdet tai kolmet housuni mennevät vielä ainakin jonkun aikaa päälle ja sitten alkanee piiitkä hame- & mekkokausi... Onneksi mekot on kesällä sentään ihan kivoja. Yhtä hametta käytän jo nyt "kainaloversiona" XD Eli vedän hameen kapeimman, eli vyötärökohdan jotakuinkin rintojen alapuolelle. Tämä hyvä puoli monissa hameissa on, että vähän eri tavoin pidettynä voi käyttää painon vaihdellessakin.

Kylläpäs kuulostankin naiselta! :P Väninää vaatteista ja painosta. Voisko tästäkin syyttää hormoneja, jooko?

Oma vointini: Pahoinvointi jatkuu ja olen jäänyt liikuntaan koukkuun, mutta vatsakipuja ei ole enää ollut (lievästi migrenihtävää päänsärkyä kylläkin, mutta sepä voi johtua mistä vaan). Kaupunki herää aina kesäksi eloon ja pitkät keväiset kävelylenkit ihastuttavat. Raittiin ilman myrkytykset tuovat myös mainiot unet. Pahoinvointi saattaa pitää jopa välipäiviä, mutta joinain päivinä se on kokopäiväistä. Pahoinvoinnintorjunta noille ulkoilulenkeille onkin ajanut.

Yhdestä lempiasioistani maailmassa on tullut pieni mahdottomuus - päikkärit - yhtälailla yöunia kuin päiväuniakin seuraa tokkurainen huonovointisuus... :P

Pikkupeikko on nyt ollut omassa sisämaailmassaan olemassa noin 9 viikkoa ja 2 päivää. Se on - ainakin toivottavasti - jo ehta ihmisenkaltainen pikku olento (maanantai sen kertonee). CRL-mitta n. 4,5 cm - pikku peukaloinen. Onkohan liian henkilökohtaista kertoa; että kuvitellessani kämmenelleni tuon oman peukaloni kokoisen olennon, tunnen rakkautta - pikkuhiljaa kehittyvän sykähdyksen tunteen - ensimmäistä kertaa, näitä sanoja kirjoittessani. Näin kai se on tarkoitettu - luonto asian rakentanut. Tänään miettimiini asioihin liittyen ja Richard Dawkinsin sanoin: There's real poetry in the real world. Science is the poetry of reality. Ajatus siitäkin on kyllä sykähdyttää, mutta nämähän kuuluisi jo ihan toiseen blogiin ;)

Pahoittelut mahdollisesti jopa kiusallisen henkilökohtaisista aiheista!

* * *