Rv 20+3

Nyt se tuntuu todelliselta.
Pikkuolento rapistelee, kääntyilee, potkii ja sätkii ahkerasti - ja olen kai vihdoin ihan todella ymmärtänyt ja uskon, että joku siellä vatsassa on. Nimenomaan joku - sen alkaa käsittää persoonana ja puhua siitä siten. Sille alkaa kuvitella tai hahmottaa luonteenpiirteitä.
Toki välillä edelleen unohdan hetkittäin ja saatan ihmetellä möyrintää mahassani tai suurehkoa vatsakumpuani :D Myös Apina tunsi ensimmäistä kertaa Pikkupeikon vatsani läpi joitain päiviä sitten :)
Näillä paikkein otukselle alkaa kehittyä jonkinsortin unirytmi. Viimeisimmän ultran aikaan se oli pari päivää aivan hiljaa, nyt se on taas melskannut ahkerammin - varsinkin alkuyöstä, tulee vissiin äitiinsä... Vaikuttaa myös siltä, että hassu otus innostuu ja hermostuu minun mukanani <:D

Minua on varoitettu siitä, ettei rakkaus lapseen ole automaattista, vaan sekin saattaa syttyä pikkuhiljaa. Ainakin nyt on vaikea uskoa, että tarvitsisin aikaa tähän "opetteluun" syntymän jälkeen, kun olen jo nyt kiintynyt pikku tyyppiini.

Syntymän jälkeisessä ajassa huolestuttaa henkilökohtaisella tasolla ajankohta... Normaalistikin talvisin olen masennusherkkä ja tarvitsen PAAALJON unta. Nyt tämä normaalistikin rankin vuodenaika ajoittuu samalle ajalle kuin 3 ensimmäistä kuukauttamme pikkuisen kanssa. No, en sitä liikoja stressaa etukäteen - mutta on hyvä muistaa ja tiedostaa tämä sitten kun tuo aika koittaa. Uskon saavani apua ja tukea tarpeen tullen. Ystäväni sanoi, että apua ja tukea pitäisi tuoreelle äidille antaa vaikka tyrkyttämällä, koska helposti käy niin ettei ihminen vain osaa pyytää apua - se on varmasti totta. Luulen, että hänen kohdallaan ihmiset luulivat, ettei heitä kaivata sekaantumaan tuoreen perheen elämään. Itse olen tehnyt jo hyvissä ajoin selväksi, että tulen varmasti kaipaamaan ainakin seuraa <:D

"Nyt kävi näin" - Muutin melkoisen pitkälle Vantaan perukoille Helsingin keskustasta. Kohta olemme täällä todennäköisesti kolmestaan Apinan ja Pikkupeikon kanssa. Tämä on hurja muutos minulle yhdessä muun mullistuksen kanssa. Olen tottunut siihen, että ympärilläni on koko ajan elämää ja erilaista juttuseuraa - asuin hyvin sosiaalisesti kolmen kämppiksen kanssa. Kimppakämpissä on enemmän tai vähemmän mennyt noin 7 viimeistä vuotta elämästäni.
Mutta nyt on kuitenkin asuntotilanne saatu jotenkin päätettyä ja ratkaistua, joten eipä tarvitse sitä nyt stressata. Raha-asiat lienee suurin huolenaihe tällä haavaa. Senkään suhteen ei paljoa voi tehdä, kuin koittaa elää säästeliäästi ja "toivoa parasta". Opintoja on turha stressata, koska se on nyt myöhäistä :P

Asioiden "todellisuus" hahmottuu pikkuhiljaa tämän muutonkin myötä.
Uuteen kotiini ovat nyt kulkeutuneet myös upouusi pinnasänky (kiitokset kummitädilleni) sekä niin suuri setti kestovaippoja, että hyvällä tuurilla ei niitä tarvitse juurikaan enää ostella. Olisin mieluummin ostanut useampaa merkkiä ensin ja kokeillut mikä sopii, mutta tilaisuus tuli saada "koko vaippaiän -setti", joten ei auta kuin toivoa, että sopivat meidän pikkuiselle. Ehkä joitain kappaleita vähän erilaatuisia voisi vielä ostaa ja ehkä vielä yhden erillisen yövaipan. Pikkuisista vaatteista en ole niin erikoisesti intoillut, mutta vaippoja hiplailin ja esittelin innolla yhden päivän. En malta odottaa, että niihin saa "täytettä" <;D
Huomenna saatan mennä testaamaan muutamaa kantoliinaa, joihin olen iskenyt silmäni. Toinen merkeistä on työn kautta tuttu ja toinen samantapainen. Onnekseni löysin Helsinkiläisen kotikaupan, joka myy molempia ja vielä ihan kohtuulliseen hintaan! Jee, kivaa :) ...Alan siis innostua ilmeisesti tästä "varustelusta". Toivottavasti en innostu liikaa - ja onneksikin(?) ei ole varaa innostua liikaa, että rupeaisin törsäilemään turhuuksiin. Täällä uudessa kodissa on kaapit pullollaan leluja ja kaikenlaista krääsää - Apinan "klaanin" jäämistöä. Niistä itseasiassa kyllä mietin, että suurimman osan voisi poistaa vaikka kirpparille.
Mukavaa kuitenkin kun niin moni ihminen on innoissaan meidän kanssamme tulokkaasta, ja moni myös auttaa tai muuten vaan mielellään ostelee noita vaatteita ja muita. Hassua, että pahoitellaan sitä vielä! <:D Että "anteeksi kun nyt ostin tämmöisen - toivottavasti kelpaa". Vaikka tietysti on mukavaa, jos ja kun vaatteet ja muut jutut ovat omankin maun/toiveen mukaisia ;)
Olen aika pihalla siitä, mitä kaikkea pieni lapsi tarvitsee, mutta onneksi kokemus kestovaippojen ja muidenkin vauvatarvikkeiden myyjänä auttaa paljon.

P.s. Lälläslää, Apina ja minä tiedämme nyt (tod.näk.) "kumpaa laatua" on tuloillaan - vaikka onhan tässäkin itseasiassa enemmän variaatioita kuin tavanomaiset XX ja XY - mutta pidämme omana tietonamme ;) Meillä tieto ei paljoakaan vaikuta mihinkään - esim. vaatteet valitsen varmaan ihan samoin perustein kuin valitsisin tietämättä. Nimeä on ehkä helpompi miettiä, vaikka olisihan se mukava kun olisi enemmän sukupuolineutraaleja nimiä. Nimi tuleekin todennäköisesti olemaan ns. "sukupuolikooditettu" - ihan vaan hyvien vaihtoehtojen puutteen takia. Ja pääasia kuitenkin on kiva ja sopiva nimi - en ole läheskään tarpeeksi fanaattinen tämän sukupuolineutraaliuden suhteen ;)

* * *