27. maaliskuuta 2010

Yhteenvetoa (Rv 9+1, tänään)


Eilen saavutimme raskausviikon 10. Ilmeisesti tyyppi näyttää nyt suunnilleen tältä. Vaikka oikeasti esim. kunnollinen iho kehittyy kai vasta n. viikon päästä. Näitä kuvia selkeästi hieman "siistitään".
Otus kulkee vielä nimellä alkio, mutta käy jo mainiosti otuksesta. Se on selkeästi jonkinlaisen ihmismäisen olennon (kuten peikon) näköinen, siinä missä ensimmäisen ultran aikoihin sitä ei olisi erottanut esim. sian tai edes liskon alkiosta! Pituutta sillä lienee n. 2,3 cm - pieni, muttei enää ihan olematon sentään! Opaskirjasen mukaan sillä on tällä hetkellä kahdet munuaiset! Toisesta parista kehittyy tämän viikon aikana joko kivekset tai munasarjat. Jännä se.

Tunnen itseni hylkeeksi. Toisaalta hylkeet ovat aika hauskannäköisiä. Raskauden ei pitäisi vielä edes näkyä, mutta olen jo lihonut ennätysmittoihini ja näytän siltä, että voisin olla yhtä hyvin jo puolessa välissä raskautta. Osa lienee myös turvotusta? Apina onneksi tykkää yhtälailla mun pulleasta mahastani, vaikka itse vaikeilen asian suhteen. Sikäli kehno ajoitus raskaaksitulolle, että olin juuri lihonut isoimmilleni ikinä ja vasta aloittanut kunto- ja laihdutuskuurin. No, eipä auta muuta kuin yrittää pitää mussuttaminen kohtuudessa. Laihduttaa ei sovi, mutta koitan joka tapauksessa kohottaa ja ylläpitää kuntoani ja vahvistaa itseäni. Liikunta tuntuu hyvältä.

Kahdeksannella viikolla alkoivat pahoinvoinnit, mutta en ole oksennellut. Nyt pahoinvointi ehkä alkaa jo helpottamaankin?
Himoitsen hedelmiä, myös esim. paprika ja tomaatti on *nam*, kala ällöttää, peruna miellyttää, leipä ei. Huonovointisuuteen auttaa lepuuttaminen ja verensokerin pitäminen tasaisena. Aamulla ekana tuoremehua ja joku hedelmä naamariin. Pyrin syömään kalkkitabletteja päivittäin ja sekalaisesti muita monivitamiini- ja kalaöljyvalmisteita.
Koko ajan pissattaa, myös öisin pitää käydä muutaman kerran vessassa.
Menkkakipuja muistuttavia vatsakipuja on aika paljon ja rinnat on varsinkin aamuisin uskomattoman pinkeät ja kipeät.
Väsyttää melko paljon.
Nyt on ehkä myös havaittavissa joitain mielialavaikutuksia - voivat yhtähyvin johtua hormoneista kuin käsillä olevan elämänmuutoksen todellisuudesta. Huolin ja murehdin enemmän kuin aiemmin. Elämäntilanteen epävarmuus ahdistaa. Kyseenalaistan tunteitani. Pelkään - luultavasti turhaan.

* * *

2 kommenttia:

  1. oih :) ihana blogi. ihan sydän sulaa. hienoa, että aloitit kirjoittamaan tänne. fb-statusten ilmaisuvoima (kaikessa ytimekkyydessäänkään) ei riitä tuomaan esiin kaikkia niitä nyansseja, joita nämä blogikertomukset lumoavasti välittävät. ihanaa pysyä mukana tunnelmissa.

    p.s. kerro sille peikolle, että tasmanian tuholainen fanittaa sitä jo nyt, eli paras tulla hurjaksi ;)

    VastaaPoista