24. huhtikuuta 2010

Bileet! Rv 13+1


Pieni tauko kirjoittelussa - viime viikoilla ei ollut juuri muuta sanottavaa kuin "PAHOINVOINTI". Etenkin kun sairastin vatsataudin / ruokamyrkytyksen ja söin perään antibioottikuurin, johon myös reagoin varsin rajulla huonovointisuudella. Nyt pahoinvointi tuntuisi helpottaneen, vaikka päikkäreiden jälkeen on edelleen aina kauhea olo. Siinäpä toinen juttu - viime viikot olen ollut todella väsynyt, liikuntaa harrastaessakin tuntuu kunto loppuvan ihan alkuunsa (tosin jos sitkeästi jatkaa, niin saa energiaa vähän). Jollain tavalla mukava, ettei ole ihan pakko käydä kävelylenkeillä joka päivä (pahoinvoinnin torjumiseksi). Pahoinvoinnin loppuminen ehkä johtuu siitä, että sikiö tuottaa nyt itse hormonit, joita istukka tuotti aiemmin. Sen lisäksi otuksen perna, luuydin ja maksa valmistavat jo omaa verta! Pituutta lienee n. 8 cm. Ja kai sillä saattaa olla jopa hiuksia päässäkin.
Mun oma painonnousuni on pysynyt kohtuudessa. Netistä löytyi todella vajaamielistä keskustelua aiheesta - siitä ehkä myöhemmin.

Liki kaksi viikkoa sitten käytiin siis viikon 12 ultrassa.
Dude! Like WTF!? Olin siis lueskellut, että sikiö jo alkeellisesti ja enimmäkseen refleksinomaisesti liikuskelee. EN siis odottanut, että ultra paljastaa tyypin, jolla on ihan omat reivit mun vatsassa!!! Heppu vääntelehti, potki, pyöriskeli ja heilutteli käsiään kuin tuulimyllyn siipiä! Hämmentyneenä totesin jotain sinne päin, että "sehän jorailee siellä?!"
Oikeaan asentoon se ei kuitenkaan suostunut asettumaan, vaikka lääkäritäti yritti kiusata sitä kääntymään ympäri hytkyttämällä ja tuuppimalla mun kohtuani. Tuntui muuten melko epämiellyttävältä, mutta rupesi silti naurattamaan ihan hulluna, kun sikiö vaikutti toiminnasta silminnähden (mun silmiin) kiusaantuneelta, muttei silti tehnyt niinkuin haluttiin. No, mistäpä se vois tietää mitä siltä odotetaan ;) Tuntui että tuuppiminen sai sen pikemmiten jämähtämään ihan paikoilleen ("piiloon" kauhealta hyökkäykseltä?)
Olisi pitänyt ottaa digipokkarilla videota tapauksesta - nyt koko olento sisuksissani tuntuu taas aivan epätodelliselta.
Jos sairaalan täti olisikin väittänyt hepussa olevan jotain vialla olisi sitä ollut vaikea uskoa siitä vauhdista ja meiningistä, joka sillä oli päällä. Ymmärrän heti paremmin ihmisiä joiden on vaikea hyväksyä asiaa, jos uutiset ovat huonommat. Ja siis niin - otuksella on kaikki osat kuten kuuluukin, eikä ylimääräisiä (Pssst - onneksi peikkolapsen häntää on helppo luulla napanuoraksi ;) )

Keinotekoiset sukupuoliroolit, -asenteet ja -odotukset mietityttävät. Aloin harkita vakavasti ipanan sukupuolen salaamista ainakin joksikin aikaa syntymän jälkeenkin. Vaikkeivat ihmiset tee sitä tahallaan, he aivan huomaamattaan puhuvat ja kohtelevat eri tavalla tyttöjä ja poikia jo aivan vauvasta lähtien. Tältä jo varhain alkavalta keinotekoiselta persoonan muokkaukselta haluaisin lastani suojella.

Tämä tie ei olisi helppo. Tuttaviani, jotka ovat sen valinneet (ja asiasta julkisesti puhuneet), on jopa valtakunnallisissa lehdissä haukuttu huonoiksi vanhemmiksi ja epäilty jopa josko heiltä pitäisi heidän lapsensa huostaanottaa pois(!!?) Tulisi olemaan henkilöitä, jotka eivät ymmärtäisi, ettei lapsen sukupuoli ja kasvatusmetodimme itseasiassa kuulu heille henkilökohtaisesti pätkääkään. Ja päinvastoin olisi ihmisiä, jotka turhaan kokisivat, että heidät "jätetään ulkopuolelle" lapsen elämästä jättämällä tälläinen tieto kertomatta. Tuskin edes itse kykenen olemaan antamatta peikon sukupuolen vaikuttaa käytökseeni, mutta ainakin haluaisin voida tehdä kaiken minkä voin antaakseni mahdollisimman kulttuurisesti sukupuolineutraalin lähtökohdan pienen ihmisolennon elämän alulle. Toisaalta ystäväpiirini ja perheeni eivät ole kovin vahvojen sukupuoliroolien ajamia, joten hirveää huolta ei ole kuitenkaan (joten sukupuolen voisi pitää omana tietonaan lähinnä täysin ulkopuolisilta ihmisiltä).

Ja huom. tiedoksi siis, ettei lapselta itseltään salattaisi mitään :P

Koska vasta harkitsen asiaa, en osaa sanoa kauanko "salaus" voisi jatkua. Mikäli päädymme sukupuoliroolitettuun etunimeen, se tietysti hankaloittaa tiedon itsellämme pitämistä järin pitkään. Vauvanhoitoavun vastaanottaminenkin merkitsee aikalailla automaattisesti asian päivänvaloon tuloa ;)

Uskon kyllä että sukupuolilla on luontaisia eroja, ja pikkuotuksen sukupuoli kyllä kiinnostaa minuakin. Toivon tyttöä (ehkä), koska uskon että tytöillä sukupuolirooli ei ole yhtä ahdas kuin pojilla - kasvattaminen olisi helpompaa. Ja lisäksi pelkään, että pojasta on aina vaara kasvaa isona idiootti miehen sijaan (Joo, joo, olen miesvihamielinen kauhea feministi, tiedän. Ja kuitenkin rakkaista ystävistäni aikalailla 50% on miehiä. Ja sekin onminulle aikalailla merkityksetöntä kuka sattuu olemaan mitäkin sukupuolta mitä ystäviini tulee.)
No emmä tiijä - elkää ottako liian vakavasti ;P
Mutta näin taas unta siitä vakavasta ketunsilmäisestä pellavapäisestä pikkutytöstä (tosin läsnä oli jälleen vanhempi poika, jota en unessa nähnyt kunnolla)
...Vaan oonpa jo useamman kerran nähnyt unta, että synnytänkin esim. hiiren tai koiran - ja sitten nolottaa, kun on kaikille kertonut saavansa lapsen! ;D

Jokatapauksessa meiltä on synnytysosastolta turha odottaa perinteistä "meille syntyi klo (se-ja-se), (senttimetrejä) pitkä, (kiloja ja grammoja) painava tyttö/poika"-viestiä, sori. Ehkä vain ilmoitan naamakirjaan, että "Helvetti laihduin äkisti, tuli hirveesti verta ja kaikkee ja sit yks verimöykky alkokin huutaa, ja joku hoitsu väitti sitä lapseksi!"

* * *

3 kommenttia:

  1. Paras kertomus synnytyksestä (ei tosin tullut tekstiviestillä) kuultiin työkaverini varpajaisissa eräältä tuoreehkolta isältä. Tekstimuodossa kertomus ei tosin näytä kertojan innostusta kertoessa, se oli sellaista luokkaa, että jutun lopussa naurettiin katketaksemme. Tyyppi oli silminnähden ylpeä lapsestaan ja innoissaan isyydestä, olipahan vaan joutunut valvomaan ruoatta n. vuorokauden sairaalassa. Hän kertoi kuinka "kun se synnytys vihdoin käynnistyi, keräilin itseni lattialta nukkumasta tai oikeestaa mut potkittiin ylös. Verta tuli niin maan p**keleesti, litratolkulla sitä suihkus vaan, ja sitten sieltä verisateen keskeltä klonkku lävähti tiskiin. Ja sitten se rupes parkuun!"

    VastaaPoista
  2. Saaks silti viestit, et nyt mennään, ja sit tyypin ulostauduttua, et kaikki meni hyvin? :)

    VastaaPoista
  3. Mutkula, joo eiköhän me ilmoteta jos ja kun kaikki osapuolet on maailmassa ja hengissä ja silleen ;)

    VastaaPoista